[ Äänen eXtreme ]

 

 




Löytöretkellä äänien maailmassa
Jani Kohonen

[kuva: Kimmo Brandt / com.pic]
kuvateksti: Petri Kuljuntausta on kokeilevan ääni-ilmaisun arvostetuimpia nimiä myös kansainvälisesti. Äänitaiteilija hankkii teostensa materiaalia muun muassa kaupunkimiljööstä.

Mitä yhteistä on revontulilla, linnunpoikasten pesästälähdöllä, valon hiukkasenergialla, urbaaneilla rakennustyömailla ja kaupunkien keskustoilla? Nämä kaikki ovat kuin musiikkia äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan korville. Ne ovat myös hänen ääniteoksiensa raakamateriaalia.

Jazzkitaransoitosta musiikkitieteen ja modernin äänitaiteen pariin siirtynyt Kuljuntausta on kansainvälisestikin katsottuna kokeilevan ääni-ilmaisun arvostetuimpia nimiä. Poikkitaiteelliset yhteistyöprojektit ovat kuljettaneet miestä pitkin läntistä maailmaa.

Löytöretkeilijän tavoin uusia ääniä ympäristöstä etsivä taiteilija antaa yllättävän vastauksen tiedusteltaessa hienoimpia ääniympäristöjä.
-Hiljaisuus on yksi äärimmäisyys, siinä aistit saavat niin vähän ärsykkeitä. Sitä on vaikea löytää nykypäivänä, Kuljuntausta kuvailee.

Taipumuksia jo pikkupoikana

-Koko kiinnostus musiikkiin lähti Jimi Hendrixin feedback-maailmasta, Kuljuntausta kuvailee 60-luvulla kitaransoiton äänimaailmaa uudistaneen amerikkalaisen vaikutusta.
-En ollut kiinnostunut niinkään Hendrixin biiseistä, kuten Hey Joe, vaan mietin mitä ihmettä ne äänet olivat. Taipumuksia oli siis jo pikkupoikana, 45-vuotias äänitaiteilija muistelee.

14-vuotiaana kitaransoiton aloittanut Kuljuntausta muistelee teknologian kulkeneen koko ajan kuvioissa mukana.
-Olin bänditreeneissä ja keikoilla aina se, joka huolehti nauhurin käytöstä. Halusin analysoida omaa soittoa nauhalta, mutta tein koko ajan myös kotistudiossa innokkaasti päällekkäisnauhoituksia eri soittimilla. Kesäduunista saadut rahat menivät heti laiteostoihin, improvisoitua free jazzia soittanut Kuljuntausta kertoo.

Irti sävelistä

90-luvun puolivälissä tapahtui muutos.
-Kyllästyin sävelpohjaisuuteen perinpohjaisesti ja tein päätöksen, että jätän sen. Penskasta asti kahdeksan tunnin päiviä ”oikean” soittimen kanssa treenanneena se ei ollut helppoa. Halusin kuitenkin että omalla duunilla olisi jokin merkitys, että olisin sinut itseni kanssa.

Itsetutkiskelun myötä Kuljuntausta siirtyi käyttämään konkreettisia ääniä ympäristönauhoituksineen.
-Äänitaiteen puolella on vapaus tehdä mitä vaan. Tämä hetki, mitä eletään on todella upea, niin moni asia on mahdollista. Voidaan ihmetellä mitä ääni on, ja lähteä liikkeelle vaikka yhdestä äänestä.

Teknologian myötä ääntä on myös mahdollista muokata monipuolisesti.
-Jokaisen kodin nurkassa on nykyisin tietokone, muttei välttämättä enää kitaraa, pianoa tai kanteletta. Tietokone on tämän päivän soitin.
Teknologia on mahdollistanut paljon muutakin, sillä Kuljuntaustan teos Charm of Sound laskeutui viime vuonna Saturnuksen Titan-kuun pinnalle NASA:n Huygens-luotaimen mukana.

Kuljuntausta näkee nykypäivän äänitaiteen jatkumona 1900-luvun taidemusiikin uudistuksille.
-Taidemusiikissa on jo pitkään etsitty uusia sointimaailmoja, käyttämällä esimerkiksi hälyääniä.

Paluu kitaran varteen

Kuljuntausta on palaamassa ensirakkautensa, kitaran, pariin. Kyse ei kuitenkaan ole askeleesta ihan perinteisimmän musiikin pariin.
-Kitara kutkuttaa taas. Sävelkulkuja en tosin enää soita. Olen miettinyt, että tekisin kitaraa preparoimalla feedback-ääniä. Olen jo hankkinut erilaisia magneetteja, joilla ohjaisin kitaran sointia.
-Viimeistään ensi vuoden alusta täytyy pistää poppoo pystyyn: dj tekemään biittejä ja miksaamaan, samalla kun tuon feedbackiä ja katumaailman ääniä, suunnittelee USA:n kiertueelle loppuvuodesta lähtevä artisti.

Rytminen klubimusiikki ei muutenkaan ole täysin tuntematonta ääriäänten moniottelijalle.
-Käyn aktiivisesti seuraamassa varsinkin drum'n'bassia, big beatia ja yleensä elektronista tanssimusiikkia. Rytminen vääntö on hyvää vastapainoa omille jutuilleni. Lisäksi rockpuolelta esimerkiksi Audioslaven uuden levyn soundimaailma kiinnostaa, ei niinkään heidän biisinsä.

Kuljuntaustan ideapankki ei ole miehen itsensä mukaan ehtymässä.
-Idealistassa on toistasataa ideaa. Kaikkeen ei valitettavasti ole aikaa.


ÄÄNITAITEILIJA: Petri Kuljuntausta

  • äänitaiteen moniottelija: esiintyjä, kirjailija, opettaja, levy-yhtiöjohtaja
  • Taiteen valtionpalkinto 2005
  • väitöskirja suomalaisen sähkömusiikin varhaisvuosista tekeillä
  • kirja On/Off, eetteriäänistä sähkömusiikkiin (2002)
  • cd Momentum (2004)
  • lukuisia esiintymisiä ja eri levytyksiä ympäri maailman
  • mukana useissa poikkitaiteellisissa installaatioissa ja elokuvaprojekteissa
  • harrastukset lenkkeily ja klubimusiikki
  • syntynyt 1961 Tampereella (45-vuotias)
  • kotisivu http://www.nic.fi/~petriear
  • Sanastoa: Feedback eli kiertoääni: ei-toivottu (usein vinkuva) ääni, jota voi toisaalta käyttää myös hyödyksi Jimi Hendrixin tavoin.

    Keskisuomalainen 05.7.2006

  •